2K16

Aloitan tän vuoden viime vuoden kertaamisella. 2016 oli aikamoinen vuosi mulle, niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi kuitenkin enimmäkseen hyvässä, sillä 2016 oli tähänhetkisen elämäni paras vuosi, enkä vois olla enempä kiitollisempi kaikesta mitä sen aikana tapahtui.

TAMMIKUU
- Stressasin.

HELMIKUU

- Stressasin lisää.

- Vietin ihan parhaat penkkarit, yksi hyvä asia tässä kuukaudessa. 

MAALISKUU

- Stressasin ja itkin.
- En usko että tässä kuussa tapahtui mitään hyvää. 

HUHTIKUU 

- Itkin.

- Hain au pairiksi.

- Vietin älyttömät ajat luonnossa, metsissä kierreskellen koiran kanssa.

- Koin ihanan seesteisyyden luonnon keskellä ja pohdin paljon elämää.

TOUKOKUU

- Pakkasin rinkkaa joka päivä uudestaan ja uudestaan.

- Päätin skipata pääsykokeet.

- Enkä kokenut siitä edes pahaa omatuntoa.

KESÄKUU

- Koko vuoden paras kuukausi.

- Valmistuin lukiosta ja vietin ihan upean viikonlopun.

- Reissasin kuukauden junissa, yövyin hostelleissa ja olin onnellinen.

- Rusketuin ja paloin.

- Söin liikaa.

- Rakastuin kaupunkeihin, elin ilman nettiä (most of the days).

- Rohkaistuin niin älyttömän paljon, kaiken suhteen. 

- Kaipaan tätä kuukautta kaikista eniten koko vuodessa.

HEINÄKUU

- Paluu takaisin Suomeen.

- Tehtiin myös patikointiretki Lappiin mikä oli erittäin onnistunu viikko, suomimasennuskin poistui tän reissun ansiosta. 

ELOKUU

- Viimeisiä hetkiä Suomessa.

- Ja aivan pienoista stressinkipinää Irlannin suhteen... isoa.
- Kuukausi loppui Venetsialaisiin ja parempaa jäähyväisjuhlaa en olis voinu haluta, vaikkei kyseessä edes ollut jäähyväisbileet, hah. 

SYYSKUU

- Irlantiin muutto.

- Koitin ekaa kertaa surffaamista ja rakastuin siihen.

- Ja rakastuin Dubliniin.

- Tapasin upeita uusia ihmisiä, jotka teki mun syksystä vielä sata kertaa paremman.

LOKAKUU

- Vietin Halloweenia kunnon irkkumeiningillä. 

- Tajusin kuinka onnellinen oonkaan täällä. 

MARRASKUU

- Hoksasin viimeistään tässä kuussa kuinka mä oon muuttunut vuoden aikana. Aloitin vuoden aika antisosiaalisena korppuna, en jaksanut tehdä mitään ja ahdistuin pelkästä ajatuksesta käydä ulkona kavereiden kanssa. Jännää miten hassut kuukaudet voikaan muuttaa ihmistä. 

- Sairastelin ja koin ekaa kertaa koti-ikävää.

- Shoppailin järkyttävät määrät.

JOULUKUU

- Koin Dublinin joulukuun ja sen upeat valot.

- Lensin takaisin Suomeen jouluksi.

- Tajusin että Suomi on ihana maa, mutta ei se oikea maa mulle tällä hetkellä.

Vuoden aikana tuli tehtyä myös hurjasti uusia asioita ja elettyä elämää ihan eri tavalla kuin ennen. Oon niin tyytyväinen viime vuoteen, mutta silti tuntuu että tästäkin vuodesta tulee mahtava! Kaikki on lopulta kiinni itsestään. Vain itse sitä pystyy vaikuttamaan siihen minkälainen vuodesta tulee. 

DEAR SANTA...

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mulla on oikeasti joululahja-toivelista. Oon aika ylpeä itsestäni, yleensä mulla ei minkäänlaista hajuakaan siitä mitä pyytäisin lahjaksi mutta tänä vuonna keksin tän listan vähän liiankin nopeasti. En mä ehkä välttämättä tarvitsisi uusia kenkiä mutta niin no... tarvitsen kuitenkin. 

Mulle joulu on aina ollut enemmän kuin lahjojen saamista ja antamista. Vaikka mä lukeudunkin niihin muutamiin harvoihin ihmisiin jotka oikeasti nauttivat lahjashoppailusta, en siltikään osaa nauttia siitä lahjojen repimis-osasta. Yleensä jättäisin sen jopa mielellään pois koko päivästä. Joulussa mä rakastan enemmänkin sitä tunnelmaa, perheen kanssa yhdessä oloa ja aaton aamuohjelmia televisiossa. Rakastan sitä kun voi vain olla rauhassa ja ajatella tätä elämää. Mä oon yleensä tosi onnellisin jouluisin, jostain syystä silloin mä pysähyn aina miettimään kulunutta vuotta ja mitä kaikkea on tapahtunut.Joulu on kiitollisuuden aikaa ja mä nautin siitä ajasta täysin siemauksin. 

1. Dieselin Loverdose-hajuvesi. Mä rakastan tätä tuoksua yli kaiken ja mun nykyinen pullo loppui tässä marraskuun alussa, oon sen jälkeen ollut ihan hukassa itseni kanssa. Mitä mä olen ilman mun lempituoksua? 

2. Mahti - Siri Pettersen. Mahti on Korpinkehät-fantasiasarjan kolmas ja viimeinen osa. Mä omistan jo edelliset ja rakastan tätä sarjaa yli kaiken, ja oon säästellyt tämän kolmannen lukemista sen varalta että saattaisin saada sen paketissa jouluna....

3. Adidaksen All Star- kengät. Näitä mä oon himonnut jo niin kauan. Irlannissa hyvä puoli on myös se ettei täällä ole lunta joten näitäkin kenkiä voisi alkaa käyttämään heti joulun jälkeen, hah. 

4. Meikkisiveltimiä. Käsi sydämellä voin sanoa että näitä mä tarvitsen oikeasti. Vanhat ovat jo niin tärkyset ja karmean näköiset että on jo aika hankkia uusia. 

5. Treenihousut. Jokin siinä vain on etten mä osaa ostaa treenivaatteita ja sen takia toivonkin niitä aina jouluna.

6. Suklaata. Etenkin enkeli-suklaata! Mä voisin syödä sitä koko joulun ihan putkeen, rakastan sitä niin paljon. 

Onko täällä muitakin jotka on innoissaan joulusta? Tänä viikonloppuna täällä Dublinissa on Irish Finnish Society järjestämä kauneimmat joululaulut ja suomalainen joulutori, ja tavallaan mua vähän naurattaa mennä koko tapahtumaan kun kerran täällä Irlannissa on, mutta eipä sillä niin väliä. Tärkeintä on tunnelma! Toivottavasti tapahtuma ei tuo koti-ikävää esille... 

KUULUMISIA SÄNGYN POHJALTA

Parin viikon hiljaiseloon on jonkinsortin selitys. Marraskuun alussa kylmät ilmat saapuivat myös Irlantiin ja etenkin iltaisin alkoi olla oikeasti jo viileä. Mä en tainnut ymmärtää että kun on kylmä niin sitä ei kuljeta takki avoinna, kaula paljaana. Mutta niin mä tein. Viime viikolla kurkku oli kipeä ja olo väsynyt, varoittelin lapsia että nyt ei Veera voi leikkiä täysillä ettei tää pikkunen flunssa pahene. 

No kyllä se paheni. Heräsin uuteen viikkoon kuumeisena, kykenemättömänä puhumaan. Viimeisillä voimillani vein lapset kouluun mutta jouduin ilmoittamaan hostisälle etten vain millään voi jatkaa tätä päivää enää. Kuume oli korkea, en kyennyt puhumaan tai syömään kurkkukivun takia ja koko keho tärisi kauttaaltaan. Illalla hostäiti kauhisteli mun oloa ja tarjoutui heti viemään lääkäriin. 

Diagnoosiksi tuli nielurisatulehdus mikä oli siinä ja siinä ettei olisi kurkkupaise. Sain antibioottikuurin viikoksi ja lähetteen sairaalaan kaiken varalta. Mä olin ihan kauhuissani. Kuvittelin koko ajan jos se olisikin kurkkupaise, luin netistä ihmisten kokemuksia ja ihan oikeasti, mä pelkäsin kuollakseni. Makasin sängysä yksin kotona ja olin ihan hysteerinen. 

Eihän kyseessä ollut mikään kuolemanvakava sairaus, ei ollenkaan. Tai se ettei musta olisi pidetty huolta. Ongelmana oli se että mua pelotti ihan julmetusti se että joku ihme patti pitäisi viiltää auki mun kurkussa ja siitä tulisi tahmaa mikä mun pitäisi sylkästä/oksentaa ulos. Ja että siinä toimenpiteessä ei anneta minkäänlaista puudutusta. Kuulosti mun korvaan ihan painajaiselta ja en tiedä miten olisin selvinny tuollaisesta ehjänä, hah. 

Onneksi tuohon pisteeseen ei nyt tällä kertaa jouduttu. Antibiootit ovat tehneet tehtävänsä ja olo on jo 98 prosenttisesti oma itsensä, ruoka maistuu ja puhuminen sujuu vaivatta. Tästäkin selvitiin siis pienellä säikähdyksellä. Mä oon niin onnellinen tästä perheestä, koin ensin hirveää tuskastumista kun en kyennyt hoitamaan lapsia mutta perhe sai tilanteen haltuun ja ihmisiä tuuraamaan mua. Koin olon turvalliseksi, koin että musta välitetään täällä ja nää fiilikset autto tosi paljon. Onhan se loppujen lopuksia ihan erilaista olla sairaana vieraassa perheessä, vieraassa maassa! Ei tiedä miten mikäkin toimii, missä on lääkäri, sairaala, mitä lääkkeitä saa ilman reseptejä... Ja on hurjan ihanaa että tämä perhe auttoi mua näiden kaikkien kanssa. 

Hassu juttu on se, että mun sarkasmi alkaa kunnolla kukoistamaan kun mä sairastelen. Tää perhe, etenkään nää lapset ei aina tajua mun mustaa huumoria ja kauhisteeleki miten mä voin tollaisa puhua... Oon kuitenkin erittäin onnellinen että ensi viikko on taas normaali. Oon niin kyllästynyt tähän sängyssä makaamiseen ja elämän filosofisten kysymysten ihmettelemiseen lääkehouruissa että voin mielelläni vaihtaa toiselle vaihteelle ja päästä taas liikkumaan. Joulukin on tuloillaan ja mä oon niin innoissani!